Tiedote

Monityöurabloggaaja Mira: "Ruskeita laatikoita ja mustia säkkejä"

ma 25. marraskuuta 2019 13.00.00

 

Kun oli lapsi, muutimme paljon ja pikkuhiljaa Pohjois-Karjalasta valuimme Päijät-Hämeeseen. Oli vaikea aina aloittaa alusta ja käydä koulut useammassa paikassa. Muutin 17-vuotiaana omilleni ja tämän jälkeen on muuttoa vältetty kuin ruttoa.

Tähän päivään asti. Tai kuukauden päivät sitten, miten sen asian haluaa ilmaista. Asuin vuosia edellisessä asunnossani ja haudoin muuttamisen ideaa melkein vuoden. Asuntoja katselin kolmisen kuukautta ja siirtymäaikaa vaadin itselleni kuukauden.

Pakkaamisen aloitin 1,5 kuukautta ennen muuttoa ja silti meinasi tulla kiire. Tiedän, en ole kovin hyvä siinä. Muutin pienempään asuntoon ja oman vuosien elämän pakkaaminen ruskeisiin pahvilaatikoihin ja mustiin jätesäkkeihin oli haastavaa.

Tavaraa lensi enemmän roskiin mitä mahtuu yksiöön ja kahdeksannen jätesäkin kohdalla rupesi tuntumaan jo pahalta. Mutta kaiken tuskanhien ja itkun väänteisien iltojen jälkeen muutto saatiin tehtyä, kiitos ihanien ystävieni ja erityisesti isosiskoni.

En ole ollut kovin hyvä sietämään suuria muutoksia, varsinkaan aikuisiällä, suurimmaksi osaksi oman asennevammani takia. Kun muutimme Karjalasta Hämeeseen, oli iso sopeutumisen paikka nopealle Karjalan tytölle tulla hitaaseen Hämeeseen.

Nyt 16 vuotta myöhemmin täytyy myöntää, että tahtomattani löydän oman sisäisen hämäläiseni uudesta kodistani. Kuukausi sitten (tai vähän reilu) viimeinen muuttolaatikko kannettiin sisään ja jostain syystä näitä löytyy edelleen parikymmentä ripoteltuna olo- ja makuuhuoneeseen. Toki itse syytän syksyä, vetäähän se aina itseltäni voimat pois kaamoksen viitan myötä.

Olen välttänyt muuttamista pääasiassa siitä koituvan muutoksen takia, mutta myös itse kantamisen. Varsinkin sellaisten kuin omani, ei hissiä ja vähintään kaksi kerrosta ylös ja alas kannettavaa. Jostain syystä silti löydän itseni jokaisesta ystäväni ja perheeni muutosta, vuonna 2017 olin kaiken kaikkiaan 7 eri muutossa mukana.

Opiskeluaikoina kun tein paljon vuokratöitä ja työ kuin työ kelpasi ja kaikki uusi kiinnosti, bongasin VMP:n sivuilta muuttomies -ilmoituksen. Muistan harkinneeni paikkaa pitkään ja muistikuvani mukaan myös hain sitä. En selvästikään sitä saanut, mutta luulen että tuo oli win-win tilanne meille kaikille.

Kokeilumielessä vuokratyön kautta sitä olisi tosin voinut turvallisin mielin käydä testaamassa vuoron tai kaksi, olisihan siitä saanut yhden rikastuttavan kokemuksen lisää työelämän viidakossa, jos ei pidempään työuraa olisi auennut. Vaikkakin en omista kuin henkilöauton ajokortin ja pituutta 160 senttiä. Olisiko tuo sitten sitä kuuluisaa suomalaista sisua?

Mira Vanhanen

Matkailualalta valmistunut, ravintola-alaan rakastunut ja nykyisin lentoemäntänä työskentelevä monityöurabloggari.

Minkälaista tunnetta tämä blogi herätti sinussa? Valitse alta.

Kommentointi

Nimi: *
Sähköposti: *
Kommentti: *
 

Kommentit

Ei kommentteja

Uutisen jakaminen

Jaa kirjoitus tuttavalle: