Tiedote

Monityöurabloggaaja Mira: "Hei olen Mira, olen sokeriholisti"

pe 31. tammikuuta 2020 11.14.00

Tilasin kokeilujakson Kunto plus lehteä ja ensimmäinen numero tipahti luukusta. Lehti makasi pöydällä tosin reilusti yli viikon, ennen kuin löysin aikaa paneutua siihen. Muutaman sivun jälkeen huomasin sivun alareunassa tekstin ”Oletko riippuvainen?”.

Olen. Ehdottomasti. Sokeririippuvuuteni on aivan oma ulottuvuutensa ja tämän kanssa olen paininut niin kauan kuin muistan. Kun sokerin himo iskee, kaivan vaikka seinään reiän, jos toisella puolella on jotain makeaa.

Ravintola-alalla on vaikea olla syömättä makeaa, tämän pystyy varmasti minun tavoin moni muukin allekirjoittamaan. Ravintoloissa ja kahviloissa kun työskentelee, on herkkuihin henkilökuntaetuna väistämättä lähes aina vapaa pääsy. Kiireen keskellä ei välttämättä ehdi syödä muuta kuin suklaan silloin tällöin ohittaessaan kahvikarkit.

Lukemattomia kertoja olen päättänyt tehdä lopun sokerikoukulleni ja lukemattomia kertoja olen siinä myös epäonnistunut. Välillä kaupan kassalle mennessä vanhasta tottumuksesta nappaan suklaapatukan houkutinhyllyltä ja autossa kiroan tilannetta.

Sokerin huurteisten kausien vastapainoksi on ollut myös onnistumisia ja muutama viikkokin ilman sokeria on itselleni olkapäähän taputtamisen paikka. Koska, kuka nainen ei rakastaisi suklaata? Suurin ongelmani on töissä herkuttelu ja napsiminen, mutta muutaman kikan avulla olen onnistunut hillitsemään himojani.

Ensimmäisenä on vanha kunnon puuro. Neljän viljan puuro on yksi suosikeistani ja aamupalan tärkeyttä ei huudateta turhaan. Ero syömättömän ja aamupalallisen päivän ero on huima. Vaikka puuro on kaukana sokerista, pitää kuidut makean himon poissa lounaaseen asti, jolloin yksi päivän etappi on ohitettu.

Välillä, eli läheskään aina ei lounasta tai muuta ”oikeaa” ruokataukoa ehdi pitämään töissä (ainakaan oikeaan aikaan) ja näitä päiviä varten minulla kulkee kassissa mukana muutama hedelmä. Makeasta mandariinista saa jo hyvän lohdutuspalkinnon karkkipussille.

Jos aikaa löytyy kotona ennen töitä, pilkon vihanneksia rasiaan. Napostelun nälkä kun iskee, ei näistä tarvitse potea huonoa omatuntoa. Mutta ymmärrän, varsinkin pidemmässä työrupeamassa kaikki ylimääräinen aika käytetään nukkumiseen ja lepäämiseen.

Kaikennäköisiä dieettejä ja kieltoja olen itselleni laittanut vuosien varrella ja lukemattomia kertoja todennut, ettei nyörit tiukoilla mentaliteetti toimi minulla. Itselleen pitää olla armollinen ja jos kaikki paheet kieltävät, rypee varmasti epäonnistumisessa. Joten, jos syön karkkia vain viikonloppuisin, voin pitää itseäni jo voittajana.

 

Mira Vanhanen

Matkailualalta valmistunut, ravintola-alaan rakastunut ja nykyisin lentoemäntänä työskentelevä monityöurabloggari.

Minkälaista tunnetta tämä blogi herätti sinussa? Valitse alta.

Kommentointi

Nimi: *
Sähköposti: *
Kommentti: *
 

Kommentit

Ei kommentteja

Uutisen jakaminen

Jaa kirjoitus tuttavalle: