Seuraa VMP Varamiespalvelu

Monityöurabloggaaja Tanja L: ​Mustikkameditaatiota, namaste!

Blogikirjoitus   •   Syys 04, 2017 13:38 EEST

Kesä on yrittäjälle armollista aikaa: kun puolet Suomesta lomailee, on itsekin helpompi järjestellä ne pakolliset työt niin, että päiviin mahtuu myös tilaa, ilmaa ja väljyyttä. Erityisesti hellepäivät ovat olleet tänä kesänä niin harvinaista herkkua, että olen mahdollisuuksien mukaan ottanut niistä kaiken irti. Siirtänyt sovittua tapaamista, pyytänyt dedikselle vuorokauden lisää. Viettänyt päivän auringossa, tehnyt töitä sitten yöllä. Nukkunut seuraavana aamuna kerrankin pitkään.

Varsinaisen loman puuttuessa olen ottanut käyttööni mikrolomailun käsitteen.

Varastanut lomailuun yhden illan sieltä, muutaman tunnin toisaalta. Kävellyt keskellä päivää kaupungille, istunut terassille ja tilannut katkarapuvoileivän sekä lasin kuohuviiniä. Ihan kuin ulkomailla olisi! Loman tunteeseen ei aina tarvita satoja tai tuhansia kilometrejä fyysistä etäisyyttä. (Toki ei niistäkään haittaa ole lomafiiliksen rakentamisessa.) Joskus riittää se, että tekee yhden pienen asian toisin kuin aiemmin. Tai se, kun päättää, että tämän jutun vielä naputtelen valmiiksi ja sitten omistan loppuillan saunalle ja minttujalkakylvylle.

Parasta mikrolomailua ja aivojen resetointia on kuitenkin retket lähimetsään poimurin ja ämpärin kanssa. Kutsun sitä mustikkameditaatioksi. Metsä jo itsessään tarjoaa virikkeitä kaikille aisteille. Ympärillä viipyilevä vihreys, pinta, johon puiden rungot painavat oman pulssimaisen kuvionsa. Pehmeä, upottava sammal saappaan alla. Hiljaisuus, johon metsälintujen satunnaiset äänet sulautuvat. Huumaava tuoksu, jonka vain aamukasteensa alla venyttelevä metsä voi tarjota.

Mustikanpoiminnassa on paljon yhtäläisyyksiä kirjoitusprosessiin. Alussa on tyhjä ämpäri, ja urakka tuntuu valtavalta. En ole varma, oliko tämä nyt se parhain mustikkapaikka, mutta koska jostain on kuitenkin aloitettava, niin miksei siis ensimmäisestä mättäästä. Pohja ei tunnu peittyvän millään.

Hiljalleen silmät alkavat nähdä marjoja siellä, missä niitä ei hetki sitten näyttänyt olevan laisinkaan. Tekemiseen löytyy rytmi, joka tempaisee huomaamatta mukaansa. Rytmi luo toistoa, joka ohjaa mielen pois arkisesta sekamelskastaan. Deadlinet ja hankalat karikot työn alla olevassa jutussa väistyvät ja vetäytyvät taustalle, hiipuvat hetkittäin kokonaan. Välillä pidetään pieni tauko, oikaistaan selkä ja venytellään, silmäillään kokonaiskuvaa lähialueesta. Jatkanko tässä vai siirrynkö toiseen suuntaan? Toisinaan mustikkamättään keskeltä saattaa löytyä marjojen lisäksi juuri se yksi kaivattu lause tai ajatus, jota on yrittänyt saada kasaan koko edellisen illan. Innostus ja oivallus värisee vartalon läpi varpaisiin saakka, tekee mieli palata saman tien kotiin läppärin ääreen! Kerätään nyt kuitenkin ämpäri ensin täyteen, ei se ajatus karkuun ehdi.

Lopulta mustikkameditaatio on tehnyt tehtävänsä. Mieli on rentoutunut, tyyni ja inspiroitunut samaan aikaan kun kroppa on saanut fyysistä toimintaa. Edes Suorittaja-minää ei tarvitse yrittää vaientaa pään sisältä kokonaan, vaan se pysyy tyytyväisenä pussittaessaan marjoja talven aamiaissmoothieita varten ja muistellessaan mustikan litrahintaa lähimarketin pihassa. 

Tanja Lupari

Bloggaaja on journalismin aikuisopiskelija, viestinnän freelancer ja ikuinen maalaistyttö. Elämää kahden kodin välillä, maalla ja kaupungissa, voit seurata osoitteessa www.casa-x.blogspot.fi.

Kommentit (0)

Lisää kommentti

Kommentti

By submitting the comment you agree that your personal data will be processed according to Mynewsdesk's <a href="https://uutishuone.vmp.fi/fi/about/terms-and-conditions/privacy_policy">Privacy Policy</a>.