Seuraa VMP Varamiespalvelu

Monityöurabloggaaja Mira: Unelma- ja kutsumusammatit

Blogikirjoitus   •   Maalis 13, 2018 11:49 EET

Muutama päivä sitten Faceni uutissyötteseen tuli muisto, joka oli tasan kolmen vuoden takaa.

Siinä kerroin saaneeni monityöurabloggarin paikan VMP:ltä. Vau, 3 vuotta sitten.

Aika menee ihan hurjaa tahtia, mitä enemmän ikää tulee ja en olisi koskaan uskonut, että saan kirjoittaa näin pitkään VMP:n nimen alla.

Muistan kun hain paikkaa, näin hakuilmoituksen VMP:n Facebookin sivuilla ja siltä istumalta laitoin elämäni erilaisimman työpaikkahakemuksen. Vastauksessa kesti odotettua pidempään ja olin ehtinyt jo unohtamaan asian muutamassa välissä.

En muista sanasta sanaan, miten vastausviesti alkoi, mutta siinä pahoiteltiin pitkää vastausaikaa ja kerrottiin hakemuksien valtavasta määrästä.

Tässä kohtaa olin varma, että loppu sähköposti olisi sisältänyt sen saman tönkön vastauksen mitä useat firmat käyttävät: Kiitos mielenkiinnosta paikkaa kohtaan, valitettavasti valinta ei tällä kertaa kohdistunut sinuun.

Jatkaessani lukemista, olin todella yllättynyt ja ilonsekaisissa tunnelmissa. ”Tahdomme palkata juuri sinut tiimiimme!” Aivan huikeaa, minusta tuli juuri bloggari? Kyllä, ja tätä iloa on kestänyt kokonaiset kolme vuotta.

Tämän myötä rupesin miettimään ihmisten unelma- ja kutsumusammatteja, joihin moni meistä onnekseen pääsee. Mutta mikä on unelma- ja kutsumusammatin todellinen hinta?

Moni kutsumusammatti on 2- tai 3-vuorotyötä ja valitettavan useasti moni ammatti koostuu lisistä.

Olen aiemmin tehnyt n. 1,5 vuoden myynnin- ja markkinoinnin assistentin töitä ja tämä olikin ainut työ, jossa lisillä ei ollut merkittävää roolia palkassani. Mutta tämä ei myöskään ollut kutsumukseni.

Kokemuksena ja ammattitaidon kartuttamisena aivan mahtava, mutta kaikkea aikansa. Ja tuon ajan jälkeen suuntauduin takaisin ravintola-alalle, ennen kuin sain töitä lentoemäntänä.

Olen saanut useamman kerran kokea, kuinka paljon kutsumus- ja unelmatyön tekeminen maksaa. Kun sairastuu, menettää kaikki lisät työvuoroista, jotka joutuu jättämään väliin ja ainut mitä jää käteen, on hyvin useasti minimaalinen tuntipalkka. Ja niin kuin olen aiemmin sanonut, kutsumus kun ei elätä.

Nykyään palkassani saattaa olla satojen eurojen heittoa ja omalta osaltaan tämähän on tietysti harmi, ettei pysty suunnittelemaan tai ennakoimaan tulojaan oikein mitenkään. Varsinkin sairaustapauksissa, kun niihin ei olisi edes varaa. Itse sairastin ihanan kamalan ja kaikkien karttaman Noron juuri ja tuosta sain taas muistutuksen asiaan.

Mutta niin kuin kaikessa, ei huonoa ilman hyvää ja toisin päin. Kaikessa on aina kaksi puolta ja tässä se kääntöpuoli on onneksi erittäin hyvä.

Vaikka usemman meidän palkkatasoilla ei päästä kuuhun, niin saammehan tehdä sitä, mikä hymyilyttää meitä ja tarjoaa meille joka päivä jotain. Niin uuta kuin vanhaa. Ja ne työkaverit.

Itse olen opiskeluajoista asti tehnyt aina jollain tasolla keikkahommia ja tuosta olen löytänyt oman puuttuvan siivuni palkkaani. Ainahan rahaa voisi olla enemmän, mutta ehdottomasti valitsen hyvän fiiliksen, joka pysyy yllä päivästä toiseen kuin lihavan tilipussin ja sen toisenlaisen ilmeen.

Toisena turvana tuovana toimenpiteenä otin itselleni terveysvakuutuksen, johon sisältyy ansiotuloturva turva, tätä suosittelen kaikille. Vakuutukset tietysti aina maksaa, mutta kun tulee se hetki, että niitä tarvitsee, maksaa se ketkessä itsensä kerralla takaisin.

Lähtökohtaisesti kuitenkin toivon, että mahdollisimman moni pysyy terveenä tämän pöpökauden, niin hurjana kuin se tällä hetkellä jyllääkin. Unelmantäyteisiä työkeikkoja- ja vuoroja kaikille. :)

Mira Vanhanen

Matkailualalta valmistunut, ravintola-alaan rakastunut ja nykyisin lentoemäntänä työskentelevä monityöurabloggari.

Kommentit (0)

Lisää kommentti

Kommentti