Seuraa VMP Varamiespalvelu

Monityöurabloggaaja Mira: Elämän mittainen opintopolku

Blogikirjoitus   •   Loka 16, 2017 15:31 EEST

Jos on löytänyt unelma-ammatin, tarkoittaako se, ettei ole enää tarvetta miettiä (tai mielenkiintoa) miettiä uusia polkuja työuralle? Itse olen ehdottomasti löytänyt ammatin, jossa tahdon viettää niin monta työvuotta kuin vain pystyn, mutten silti voi olla ajattelematta mitä muuta voisi olla tarjolla.

Nuorempana luin artikkelin koskien työelämää sekä unelma-ammatteja ja itselleni jäi siitä mieleen lause, jossa kehotettiin miettimään, onko esimiehesi työ ja asema sellainen, missä näkisit itsesi ja tahdot tavoitella sitä. Olen vuosien varrella miettinyt tätä ja tämän hetkisessä työssäni minulla on olo, että vihdoin näen itseni tuolla paikalla, sitä kohti tahdon tehdä töitä.

Vaikka ravintolamaailma sekä lentoemännän työt ovat itselleni ehdottomasti se kutsumusammatti, olen vuosien varrella pyöritellyt myös muita vaihtoehtoja mielessäni. Olen ollut pitkään erittäin kiinnostunut päihdetyöstä ja kouluunpaluu on ollut aika pinnalla viime aikoina. Opiskelijaelämä taas ei ole omalta osaltaan houkutellut eikä oppisopimuspaikat ole itsestäänselvyys.

Tutkin ammattikorkean opiskeluvaihtoehtoja kesän lopulla ja törmäsin monimuotovaihtoehtoon syksyn hakuvaihtoehdoissa. Kerran kuukaudessa opetuksesta toteutettaisiin viikko lähiopiskeluna ja loput osiot suoritettaisiin verkko-opiskeluna. Mielettömän hyvänkuuloinen yhdistelmä minun mielestäni.

Tutustuin tarkemmin sosionomin koulutuksen sisältöön ja totesin tutkintani päätteeksi, että tämä on sellaista, mitä tahdon myös elämälläni tehdä. Laitoin haun alkamispäivän kalenteriini ja jäin odottamaan. Kun hakupäivä koitti, olin hyvin innoissani heti aamusta näpyttelemässä hakemusta. *Klik* Sinne meni.

Koulutuksessa järjestettiin esivalintakoe, josta valittaisiin pisteiden perusteella varsinaiseen valintakokeeseen. Esivalintakoe materiaalissa oli yhdeksän eri osiota, jotka käsittelivät tänä vuonna peliriippuvuutta sekä maahanmuuttajien terveydenhuoltoa. Kokeisiin lukeminen ei ollut niin itsestäänselvyys kuin ajattelin. Olin suunnittellut lukevani lepopäivät maailmalla, mutta aikaerorasituksessa lukeminen ei ollutkaan niin itsestäänselvyys.

Kokeissa oli ennakkomateriaalin lisäksi englannin, äidinkielen sekä matematiikan osiot. Kaikista oikeista vastauksista sai yhden pisteen ja vääristä miinustettiin 0,3 – 0,5 pistettä riippuen osiosta. Kun oikeat vastaukset julkaistiin ja laskin suuntaan antavan pistemääräni, ei kokeeni todennäköisesti mennyt tarpeeksi vahvasti.

Totta kai se selviää lopullisesti kun koululta tulee sähköpostia asiasta, mutta henkisesti valmistaudun jo siihen, ettei tämä ole hetkeni aloittaa koulua. Oppimisen kannalta tämä oli kuitenkin eittäin arvokas kokemus, koska nyt sain hieman käsitystä, minkä luontoisia kokeet ovat.

Tämä taas auttaa minua eteenpäin ensi kerralla.

Vaikka välillä ei pääsisi tavoitteeseensa ensimmäisellä, tai toisellakaan kerralla, on hyvä nähdä myös ne positiiviset puolet epäonnistumisissa. Eikä ne välttämättä ole epäonnistumisia vaan etappeja omalla opintopolullamme, jota me kaikki rakenamme itsellemme koko elämämme.

Mira Vanhanen

Matkailualalta valmistunut, ravintola-alaan rakastunut ja nykyisin lentoemäntänä työskentelevä monityöurabloggari.

Kommentit (0)

Lisää kommentti

Kommentti